Konepedoilla testattiin koiria Ylämaalla

Saimaan Snapit ry järjesti 19.9. Ylämaan Rummun kiekkokaukalossa konetestejä koirille. Testaamisen tarkoituksena oli selvittää, kuinka koirat käyttäytyvät kohdatessaan metsän petoja. Pieni sadekaan ei haitannut testattavia.

Testi alkoi sillä, että koiraa talutettiin lyhyen hihnan päässä kaukalossa, johon oli levitetty testattavan pedon ulostetta. Kun haju oli nuuhkittu, matka jatkui vielä vähän. Sen jälkeen simuloitiin varsinainen kohtaustilanne siten, että hihna laskettiin pitkäksi. Näin koiralle jäi mahdollisuus päättää itse vapaasti se, mihin suuntaan ja miten kauas se etenee. Jos tilanne uhkasi mennä liian stressaavaksi, saattoi petoeläinkin välillä vähän väistyä.

Testattavia petoja oli tällä kertaa kolme: Karhu susi ja ilves.

Testausvuorossa on vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen Milo 
Taipalsaarelta. Konekarhu tuntui selvästi hämmentävän nuorta urosta.

Matkakohteena Unkari

Balaton-järvi ja kuvaaja varjona mukana... ;)

Suolakiviluolien museossa opas kertoo kaupungin perusteista

Veneretkellä tippukiviluolissa

Yöllä Tapolca on ihan kuollut paikka.

Vierailin elo-syyskuun vaihteessa ensimmäisen kerran Unkarissa. Vietimme noin 10-henkisen miesporukan kanssa pidennetyn viikonlopun suunnitellen valtakunnallisesti merkittäviä suuntaviivoja valokuvauksen harrastajien näkövinkkelistä. Paikaksi valikoitui Tapolca, joka on pieni kaupunki melkein kaikkien tunteman Balaton-järven pohjoispuolella.

Unkari ei liene niitä ihan tutuimpia matkakohteita suomalaisille. Jos nopeasti pitäisi kuvailla, millaisesta maasta on kyse, niin tässä oma listani:

• Lämmintä, nyt elokuun lopussa oli päivällä +40°C edelleen, ja yölläkin liian kuuma
• Hyvää ruokaa ja hyvää juomaa
• EU-maa, jossa kuitenkin on oma rahansa (huom, huom.)
• Tyypillistä Keski-Eurooppaa kaikin puolin niin maisemallisesti kuin muutenkin
• Edullinen hintataso, mutta ei kuitenkaan halpaa
• Kaikkea löytyy, mitä tarvitsee - eli ei varsinaisesti pulaa mistään (kaupat ovat jopa paremmin varusteltuja kuin Suomessa)
• Ystävällisiä ihmisiä

Tapolcan kaupunki on jo maantieteellisesti tarkastellen hyvin mielenkiintoinen. Sen alla on tippukiviluolia, ja niihin liittyen juomavesivarantoja. Majoituspaikassammekin meille taattiin, että hanavesi on juomakelpoista - se kun tulee suoraan kalkkikivivuoren läpi. Tutustumiskiertueella meille esiteltiin keskustan ydinalueiden lisäksi tämä tippukiviluolasto, ja pääsimme jopa katselemaan sitä veneistä käsin.

Kokemus oli hyvin ainutkertainen. Sitä en osaa sanoa, että vaikuttaako tippukiviluolien suolainen, kostea ilma jotenkin hengitysteihin tai varsinkaan astmaan (kuten väitetään), mutta ainakin minulla oli tuon retken jälkeen kuuma. Muut menivät nimittäin veneisiin kahdestaan ja minä navigoin koko luolaston läpi yksinäni. :)

Se ruoka

Lihapata valmistumassa...

Mestari varmistaa ruuan valmiuden...

Alkaa olla valmista... Vieraatkin saavat jo kokeilla...

Ruokatarjoilu ulkosalla...

Unkarilaisen ruuanvalmistuksen kurssimme perusteella unkarilainen ruoka valmistetaan padassa, mieluiten avotulella. Aikaa menee useita tunteja, mutta onneksi samalla voidaan vertailla erilaisten pálinkojen makuja. Pálinka on sikäläinen pontikka, jota saa valmistaa laillisesti tietyn määrän kotikäyttöön. Ja sitä voi hyvin lorauttaa myös pataan. Ruoka on silti syömäkelpoista jopa lapsiperheiden näkövinkkelistä.

• Ensin keitetään rasvaa ja sipulia
• Lisätään pekonia ja vähän myöhemmin paprikaa
• Keitetään, keitetään
• Lisätään lihat
• Keitetään pitkään
• Sekaan saatetaan lorauttaa pálinkaa tai viiniä, mutta kyllä vain aiemmin lisätyt sipuli ja paprikakin riittävät mausteiksi
• Pääasia on hidas kypsyminen, slow food
• Nautitaan perunan, salaatin, tms. kera
• Ruokajuomaksi käy esim. oman tilan viini.

Ruuan valmistus kesti monta tuntia, ja sen valmistumista odotellessa tutustuttiin pálinkaan. Sitä oli varattu paikalle monenlaisena; mieleeni on jäänyt ainakin omena-, päärynä- ja perunapalinka. Pálinka on jonkin sortin pontikkaa, mutta sen valmistus Unkarissa on laillista (tai luvanvaraista), kuten mainitsinkin. Matkan aikana tutustumme moniin erilaisiin pálinkoihin. Ja viineihin myös, majoitummehan sentään viinitilalla.

Tuollaisen unkarilaisen ruuanvalmistuspadan aion ostaa kotiini. Ne ovat vain valitettavan kalliita; 200 euroa on suomalainen hinta sellaiselle verkkokauppojen kautta. Unkarissa tulen myös vierailemaan vielä monesti. Erityishuomion tulee saamaan ainakin pääkaupunki Budapest, josta nyt näin lähinnä lentoaseman. Siellä on paljon muutakin nähtävää, ovat maailmaa tuntevat ystäväni minulle kertoneet.

Lopuksi pitänee vastata siihen kysymykseen, joka monia kinnostaa: miten noin ison seurueen kannatti matkustaa Unkariin pitämään kokousta? No, karu totuus on se, että matkat, majoitukset, ruuat ja kaikki yhteenlaskien tämä tuli paljon halvemmaksi kuin pari yötä Suomessa oikeastaan ihan missä  päin vain. Suomalainen matkailu on hinnoiteltu hyvin epäkiinnostavaksi, näin se vain on...

Ylämaan nuorisotalo taas käytössä

Ylämaan nuorisotalon uutta käyttöönottoa juhlittiin asukastilaisuuden merkeissä 14.8. Talkoilla tehty remontti on nyt valmistunut, ja talo palaamassa takaisin normaaliin päivärytmiin keväällä ja kesällä ahkeroitujen yli 1000 talkootyötunnin jälkeen.

Asukastilaisuuden ohjelmasta vastasivat muun muassa Erkki Mäkinen, joka kertoi talkoiden käytännön toteutuksesta, Jukka Lohko, joka kertoi nuorisotalon historiaa oman isänsä kautta, sekä Kari Laine ja Seppo Peräkylä, jotka esittivät musiikkia. Lisäksi Ylämaan martat järjestivät paikalle kahvitarjoilun.

- Koska olemme jo eläkeläisiä, otimme vapauden esittää musiikkia istuen, Kari Laine tiedotti yleisölle.

- Eläkeläisten voiminhan nämä talkoot tehtiin muutenkin pääosin, koska nuoremmilla on töidensä ja perheidensä takia niin vähän aikaa, kertoi puolestaan Ylämaan alueraadin puheenjohtaja Erkki Mäkinen omassa avauspuheenvuorossaan. 

- Kyllä nuoriakin silti osallistui talkoisiin, huomautti puolestaan Lappeenrannan kaupungin asukasyhteyshenkilö Pia Haakana.

Tärkeimmät remonttipaikat on nyt käyty läpi, mutta ainakin keittiö pitäisi vielä uudistaa talon toimivuuden parantamiseksi vielä entisestäänkin.    

Ylämaan urheilu- ja nuorisotalo on historiallisesti arvokas rakennus. Suojeluskunta rakensi sen 1920-luvulla, joka lahjoitti sen järjestön lakkauttamisen aikoihin Ylämaan pyrkijöille, Ylämaan martoille sekä Ylämaan maamiesseuralle. Vuonna 1969 ne puolestaan lahjoittivat peruskorjauksen tarpeessa olleen talon Ylämaan kunnalle, ja Lappeenrannan kaupungille talo siirtyi kuntaliitoksen yhteydessä 2010.