Kissankuvatuksia

Kimi tuli meille hiirikissaksi 29.8.2013, ja on kieltämättä hoitanut tehtävänsä
hyvin. Talvikauden 2013-2014 kuudes ja samalla viimeinen kotihiiri syötiin
tietojeni mukaan 3.3.2014. Tänä talvena ei hiiriä ole näkynyt eikä kuulunut.

Meillä asuu kaksi kissaa. Ensimmäinen muutti meille hyötyeläimeksi, kun päätimme ulkoistaa hiirientorjunnan alan ammattilaiselle. Toinen kissa tuli taloon vuotta myöhemmin, kun muu perhe halusi perheenjäseneksi hieman ihmisläheisemmän (eli silityshalukkaamman syli-)kissan.

Alle 1,5 vuoden kokemuksella on kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten paljon Kimi ja Minttu ovat vaikuttaneet elämäämme. Vaikkei esimerkiksi tuo mainittu hiiriongelma ollut alunperinkään kovin pahaa laatua (tyyliin 5-10 hiirtä saatiin kaurahiutalesyötillä napattua pyydykseen vuosittain), tänä syksynä ei yhtään kertaa ole edes rapissut seinän välissä. Nurmikon myyränkolotkin ovat vähentyneet murto-osaan entisestä. Molemmat otukset ovat myös selkeästi erilaisia persoonallisuuksia, eikä sitä voi laittaa vain sen piikkiin, että toinen on poika- ja toinen tyttökissa.

Kissojen valokuvaamisesta

Kissojen, koirien ja muiden eläinten, jopa pienten lasten valokuvaamiseen ns. kotialbumikäyttöön riittää yleensä kolme-neljä pääsääntöä. Esittelen niistä ensimmäiset tässä kuvaesimerkein:

Ensimmäinen sääntö:
Mene lähemmäksi.
- Eikö ole nätti kissa tuolla talutushihnan päässä? ;)

Toinen sääntö:
Mene vieläkin lähemmäksi.

Minttu tuli meille kotikissaksi ja Kimin kaveriksi 5.8.2014.

Näemme maailman kolmiulotteisena, mutta valokuva on aina kaksiulotteinen. Sen vuoksi kuvaustilanteessa on otettava huomioon se, miten kohde saadaan näyttämään aidolta.

Suomalaisten perisynti valokuvia otettaessa (no, miksei muutenkin) on  olla liian kaukana. Nyrkkisäännöksi voisikin sanoa: aina voi mennä vielä vähän lähemmäksi.

Lähellemeno tarkoittaa myös sitä, että laskeudutaan kuvattavan kohteen kanssa samalle tasolle. Liian helposti kuva otetaan "yläilmoista" ja lopputulos on kaikkea muuta kuin kohteen (eli eläimen) itsensä näköinen.

Kolmas sääntö koskee tarkennusta. Jos halutaan, että kuva näyttää tarkalta, on tarkennettava eläimen (tai ihmisen) silmään, ja vielä tarkemmin ottaen siihen silmään, joka on lähempänä:

Tarkennettu nenään. Kuva näyttää epätarkalta.
(Napauttamalla kuvaa näet sen suurempana.)

Tarkennettu (lähempään) silmään. Kuva näyttää tarkalta,
vaikka elukka pääosin on epätarkalla alueella.