Ylämaan
päiväkodin esikoululaiset ja viskarit, eli viisi- ja kuusivuotiaat
lapset, järjestivät norppa-aiheisen näyttelyn torstaina 27.11.
Näyttelyyn oli koottu syksyn työskentelyn tuloksia.
- Ylämaan päiväkodilla on ollut teematyöskentelyä ennenkin, kertoo päiväkodin johtaja Pirre Inkinen-Tapio.
- Tänä vuonna yritimme ensin aloittaa työskentelyn kivi-teemalla. Kun se
ei oikein innostanut lapsia, kokeilimme vesiteemaa, mutta sekään ei
ollut oikein sopiva. Mutta kun keksimme, että siellä vedessä ja kivillä
on myös elämää, lapset ottivat teeman omakseen
ja innostuivat yhteiseen työskentelyyn.
- Maailman luonnonsäätiön (WWF) sivuilta löysimme valmista materiaalia,
jonka sai sieltä ilmaiseksi ottaa käyttöönsä. Sen avulla olemme etsineet
tietoja norpista ja kuuteista, sekä tutustuneet niiden elämään.
Aloite syksyn töiden kokoamisesta näyttelyksi tuli lapsilta itseltään.
Lapset kiersivät omien vanhempiensa kansa näyttelyn ja saivat itse
esitellä sitä.
Lapset ovat ilmaisseet halunsa tehdä norpille myös talvipesät, joten
teeman käsittely jatkunee jonkin verran vielä kevätkaudellakin.
torstai 27. marraskuuta 2014
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Koiravaljakolla voi ajaa sulallakin
Arktiset
Vetokoirat ry järjesti Ylämaan nuorisotalon maastossa sulan kelin
koiravaljakkokilpailut 1.-2.11. Kilpailussa oli yhteensä seitsemän
erilaista sarjaa; yhden-, kahden- ja neljän koiran valjakoita, sekä
koirajuoksua ja -pyöräilyä. Kilpailun osallistujat
tulivat eri puolilta Suomea, kaukaisimmat Kiimingistä asti.
Vaikkei kilpailuun osallistuminen olekaan sidoksissa mihinkään tiettyyn rotuun, yleensä parhaiten pärjäävät siperianhuskyt. Alaskanmalamuutti, grönlanninkoira ja samojedinkoira ovat muita tyypillisiä valjakkokoirarotuja, mutta myös sekarotuisia näkee näissä kilpailuissa. Tyylipisteitä ei jaeta, vaan parhaimmuusjärjestys määritellään puhtaasti kellon antamien tulosten perusteella.
- Toki meillä on säännöt, aika tiukat jopa, kilpailun tuomari Kari Tolkkila kertoo.
- Säännöt määrittelevät tarkasti esimerkiksi kilpailijoiden varustetason ja sen, miten ohitustilanteissa toimitaan. Sääntöjen rikkomisesta voidaan antaa huomautus, varoitus tai jopa hylätä koko suoritus, mutta ainakaan täällä Ylämaalla ei tällaiseen tilanteeseen jouduttu kertaakaan.
Koiravaljakkourheilu nostaa suosiotaan jatkuvasti, ja suomalaiset ovat pärjänneet hyvin jopa maailmanmestaruustasolla. Varsinaisia ammattilaisia ei silti voida katsoa lajin parissa olevan, vaan kilpaileminen on mahdollisista tukijoista huolimatta harrastustoimintaa.
Valjakkourheiluun soveltuvien koirien ominaisuuksia pyritään tutkimaan ja parantamaan jo pennusta lähtien. Sosiaalisuus on erityisen tärkeä ominaisuus, koska ilman sitä koira ei pärjää muiden koirien kanssa, ja ihmistenkin totteleminen hankaloituu.
- Oma mielipiteeni on, että taipumus vetämiseen on koiralle synnynnäistä, Kari Tolkkila toteaa.
- Vetohalukkuus perustuu metsästysviettiin, eikä sitä voi opettaa. Koiran luonteesta riippuu, onko sillä tämä ominaisuus vai ei.
Vaikkei kilpailuun osallistuminen olekaan sidoksissa mihinkään tiettyyn rotuun, yleensä parhaiten pärjäävät siperianhuskyt. Alaskanmalamuutti, grönlanninkoira ja samojedinkoira ovat muita tyypillisiä valjakkokoirarotuja, mutta myös sekarotuisia näkee näissä kilpailuissa. Tyylipisteitä ei jaeta, vaan parhaimmuusjärjestys määritellään puhtaasti kellon antamien tulosten perusteella.
- Toki meillä on säännöt, aika tiukat jopa, kilpailun tuomari Kari Tolkkila kertoo.
- Säännöt määrittelevät tarkasti esimerkiksi kilpailijoiden varustetason ja sen, miten ohitustilanteissa toimitaan. Sääntöjen rikkomisesta voidaan antaa huomautus, varoitus tai jopa hylätä koko suoritus, mutta ainakaan täällä Ylämaalla ei tällaiseen tilanteeseen jouduttu kertaakaan.
Koiravaljakkourheilu nostaa suosiotaan jatkuvasti, ja suomalaiset ovat pärjänneet hyvin jopa maailmanmestaruustasolla. Varsinaisia ammattilaisia ei silti voida katsoa lajin parissa olevan, vaan kilpaileminen on mahdollisista tukijoista huolimatta harrastustoimintaa.
Valjakkourheiluun soveltuvien koirien ominaisuuksia pyritään tutkimaan ja parantamaan jo pennusta lähtien. Sosiaalisuus on erityisen tärkeä ominaisuus, koska ilman sitä koira ei pärjää muiden koirien kanssa, ja ihmistenkin totteleminen hankaloituu.
- Oma mielipiteeni on, että taipumus vetämiseen on koiralle synnynnäistä, Kari Tolkkila toteaa.
- Vetohalukkuus perustuu metsästysviettiin, eikä sitä voi opettaa. Koiran luonteesta riippuu, onko sillä tämä ominaisuus vai ei.
![]() |
Neljän
koiran systeemin
voittajat yhteiskuvassa palkintojenjaossa. Kuvan oikeassa reunassa myös kisapäällikkö Pekka Mertala ja päätuomari Kari Tolkkila (reunimmaisena). |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)