Ruuankuvatuksia

Jos minun pitäisi valita ehdoton lempiruokani, niin luultavasti nostaisin
ykköseksi tamperelaisen ravintola Siipiweikkojen tuliset kanansiivet, eli
hot wingsit. Mieluiten sillä kaikkein tulisimmalla kastikkeella, kiitos.
Vaikka on muitakin hyviä ruokia. :)  - 15.3.2014

- Ennen vanhaan ristittiin kädet ja hiljennyttiin rukoukseen ennen ruokailua, totesi ystäväni Yki Hytönen minulle tänään Hyvinkäällä.

- Näköjään nykyisin vastaava riitti valokuvaajilla on ottaa kameransa ja ikuistaa ateriansa ennen sen syömistä.

Kommentti oli aiheellinen. Olin juuri kuvannut lounaani, kuten olen Ykin nähden tehnyt useasti ennenkin. Tarkemmin ottaen olen kuvannut kaikki ateriani jo viiden vuoden ajan. Tai ainakin niistä tärkeimmät. Tai ainakin tosi monet niistä tärkeimmistä. ;)

Englantilaisen rikossarjan Midsomerin murhien kameraseurajakso Viattomuuden perikuva (Picture Of Innocence) esitettiin televisiossa keväällä 2010. Kyseinen jakso siirtää todeksi perinteisiä kliseitä, ja epäilemättä kirjoittajat ovat hyvin tarkasti perillä kaikista valokuvauksen harrastamiseen, kameraseuratoimintaan ja pikkukaupunkien kuva-ammattilaisiin liitettävistä ennakkoluuloista.

Myös ruuanlaitto voi olla kuvauksellinen tilanne.
Tämä kuva on pärjännyt valokuvakilpailuissa nimellä
Äidin apuna (Helping Mummy).

Kuvattu 18.7.2013 sukumme kesäpaikalla
Alastarolla.

Tämä jakso muutti elämääni kahdellakin tapaa. Ensinnäkin sen takia aloitin tuon mainitun ruokakuvausharrastukseni. Pyrin siis kuvaamaan sellaiset ateriani, joilla on minulle jotain erityistä merkitystä - esimerkiksi, jos olen käyttänyt niiden valmistamiseen paljon aikaa, tai jos olen valmistanut ne minulle tärkeille henkilöille. Tai jos ne on nautittu jossain erityisessä paikassa tai tilanteessa. Kuumeiselle pojalleni valmistettu pyttipannumättö paistetuin kananmunin, siskoni perheelle kokattu Miilunpolttajan pasta (Pasta Carbonara) tai vaikkapa kesäinen grillaushetki ovat olleet hyviä syitä kaivaa kamera esiin.

Tuon kyseisen Midsomerin murhien jakson ansiosta minusta tuli lopulta myös koko kyseisen sarjan fani. Televisiosta nähdyn jakson jälkeen tilasin koko kyseisen tuotantokauden (Suomessa tuo DVD-julkaisu käyttää järjestysnumeroa 13.) ja sen katsottuani ne muutkin tuotantokaudet. Nyt minulla on siis ne kaikki, ja lisäksi Bergeracin neljä tuotantokautta. Miten äskeinen sivulause liittyi aiheeseen jääkööt nyt selittämättä. ;) Joka tapauksessa: olen myös ne kaikki katsonut. En ahmien enkä yhdellä kertaa, mutta yksi-kaksi "suomalaista" tuotantokautta kuukaudessa. Yhdessä tuollaisessa tuotantokaudessa on tyypillisesti 4-6 jaksoa, jotka jokainen kestävät noin 1,5 tuntia kerrallaan.

Koska poikani oli kipeänä, piti valmistaa
semmoista äijämättöä, joka parantaa ihan väkisin.
Eli pyttipannua terästettynä ainakin kananmunalla
ja makealla chilikastikkeella; taisi olla vähän
sinappiakin mukana.

- Mustapippuria oli liian vähän,
sanoi tokaluokkalainen 1.10.2014

Midsomerin murhat on televisioon tehty rikossarja, jossa englantilaisessa pikkukaupungissa ratkotaan erilaisia surmatöitä. Esimerkiksi tämän Viattomuuden perikuvan alkuasetelma sijoittuu Caustonin kamerakerhoon, jossa filmi- ja digikuvaajat alkavat ottaa yhteen vähän liian rajusti; porukkaa alkaa kuolla. (Huom! Ei enempää juonipaljastuksia tässä vaiheessa.)

Koko sarjaa kuvailisin sanalla lämminhenkinen. Ihmiset ovat aitoja, ja pääsääntöisesti joka jaksosta tulee sen katsoessaan hyvälle tuulelle. Hyvänä vertailukohtana toimii toinen brittidekkari Komisario Morse, joka on ahdistavampi ja masentavampi. Vaikka Midsomerin murhissa liikutaankin henkirikosten maailmassa, on perusvire kuitenkin positiivinen. Poikkeuksen muodostavat ne jaksot, joissa murhaaja on vaikkapa lapsellisen vajaamielinen, eikä ole ymmärtänyt tekemäänsä.

(En yleensä mainosta, mutta Midsomerin murhien 13. tuotantokausi on saatavissa ainakin Discshopista tai CDONista, ja Hintaseurantakin tunnistaa sen vielä.)

 

"Kuinka minä päädyin kuvaamaan ateriani"
(Sitaatti Midsomerin murhien jaksosta Viattomuuden perikuva; 
Caustonin kameraseuran vuosinäyttelyn avajaiset.)