lauantai 26. huhtikuuta 2014

Uusi elämysmatkailuyritys Ylämaalle

Ylämaalla aloittaa huhtikuussa jälleen uusi yritys, kun Ylamaa Mystique Oy avaa ovensa vanhalla paloasemalla. Yrityksen tarkoitus on tuottaa elämysmatkoja jalokiven maailmaan, ja se pyrkii samalla tekemään myös spektroliittia tunnetummaksi. Yrityksessä on viisi osakasta, jotka kaikki ovat jo pitkään toimineet yrittäjinä Ylämaalla; Hannu ja Sisko Heinonen, Teuvo ja Tarja Tielinen, sekä Martti Kälviäinen.

- Vai pitäisikö sanoa, että meitä on kolme osakasta... Ei kai vaimoja tarvitse laskea lukuun, Hannu Heinonen naurahtaa.

Aivan uusi yritys ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan sitä on pystytetty huolellisesti jo kolmen vuoden ajan. Yritys sai alkunsa Saimaan ammattikorkeakoulun vetämässä Etelä-Karjalan kiviklusteri-hankkeessa vuonna 2011, jolloin sen palveluita suunniteltiin ja tuotteistettiin, ja yritys myös toimi kesän 2011 ajan Lappeenrannan satamassa hioen samalla toimintaansa jo nykyiseen suuntaan.

Yrityksellä on kolme päätuotetta. Kivilouhoksella voi tutustua kiven louhimiseen, uusissa toimitiloissa entisellä paloasemalla kiviä pääsee hiomaan, ja Ylämaan jalokivikylän tarjoamat palvelut (kuten jalokivimuseo ja ravintola) ovat myös osa kokonaisuutta.

- Yhteistyökumppaneiden kautta pystymme tarjoamaan hyvinkin laajoja paketteja esim. yritysten TYKY-päivien, yhdistysten retkien, leirikoulujen tai vaikkapa polttariporukoiden iloksi, Hannu Heinonen kertoo.

- Kaikki palvelumme on muutenkin tuotteistettu siten, että niistä on helppo koota erilaisia kokonaisuuksia asiakkaiden toiveiden mukaan. Esimerkiksi ruokailut voidaan järjestää useammassakin eri paikassa.

Tulevaisuudesta yrittäjät ovat varovaisen optimistisia.

- Näin alkuvaiheessa yrityksen toimintaa pyöritetään osakkaiden omin voimin, Teuvo Tielinen kertoo.

- Vaikka olisihan se mukavaa, jos yrityksen toiminta laajenisi siten, että se jossain vaiheessa voisi työllistää ulkopuolisiakin.

- Yksi kehittämiskohde on siinä, miten yritys saadaan palvelemaan asiakkaita myös talviaikaan. Ainakin louhoksella on silloin tarvetta jonkinasteiselle kattamiselle, muutenhan se jää lumen alle.

Yritys aloittaa toimintansa Ylämaalla virallisesti lauantaina 26.4. Silloin paloasemalla on avoimet ovet, ja louhoksellekin pääsee tutustumaan.

Hannu ja Sisko Heinonen sekä Teuvo Tielinen vanhan paloaseman remontoiduissa tiloissa.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Idän judoseurat viettivät pääsiäisen Petroskoissa

Oчень приятно! Otshen prijatna!

Julkaistu mm. Judo-lehdessä 2/2014

Seitsemän judoseuraa Itä-Suomesta teki pääsiäisenä 18.-21.4.2014 matkan Venäjälle, Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin. Matkalle osallistui noin 70 eri-ikäistä judoharrastajaa pääosan ollessa kuitenkin junioreita. Venäjän Karjalan alueella toimivista judoseuroista osallistui varsinaiselle leirille vähintään yhtä paljon porukkaa, joten meno oli hyvinkin kansainvälistä.  

Hyvinkin erikuntoisista taloista koostuvat  karjalaiskylät herättivät
ajomatkan aikana ihmetystä varsinkin nuorimmissa matkalaisissa.
Aurinko paistoi jo varsin lämpimästi, kun kaksi linja-autoa kokoontui ottamaan viimeisiä suomalaisia kyytiin Tohmajärveltä. Tunnelma oli hilpeä ja osin jännittynytkin;  olihan monen matkustajan kohdalla alkamassa ensimmäinen ulkomaanmatka, ja vielä useampi matkusti ensimmäistä kertaa Venäjälle.  Matkalla oli mukana myös Venäjän-konkareita, ja niinpä rajanylitys Niiralassa suoritettiin matkustajien lukumäärä huomioonottaen varsin ripeästi.  Sortavalasta kyytiin nousi vielä lisää matkustajia, ja sen jälkeen alkoikin neljän tunnin ajomatka kohti Karjalan tasavallan pääkaupunkia Petroskoita. Vaikka ensimmäiset kilometrit tarjosivatkin hieman töyssyistä menoa, käytännössä koko matkalla oli kuitenkin käytössä hiljattain uusittu, hyväkuntoinen maantie.

Matkalla pidettiin peräti viidet vähintään kahden tunnin mittaiset harjoitukset, joista viimeisen lajina oli tosin judon sijaan jalkapallo. Tiedoksi muuten, että yli 150 judokaa samaan aikaan samalla matolla on mahtava näky!

Petroskoi on kaunis kaupunki, jolla on myös suomalainen historiansa (eikä pelkästään jatkosodan asemavaiheen ajalta). Euroopan toiseksi suurimman järven Äänisen rannalla on mahdoton arvioida, onko kaupunki rakennettu meren vai järven äärelle. Pääsiäisviikonlopun tunnelma muutenkin oli myös kaupungilla hyvin viehättävä. Paikalliset asukkaat olivat sankoin joukoin viettämässä aikaansa ilman mitään kiirettä mihinkään. Aurinko paistoi, tuuli ei ollut liian kylmä, ja niinpä hyvää mieltä oli mahdoton välttää kaupungilla liikkuessa.  - Siitä tosin joku saattoi pettyä, että mainion kelin vuoksi ei Äänisen kuuluisia aaltoja päässyt juurikaan näkemään...

Ensimmäisen illan harjoitukset vedettiin pääosin suomalaisin voimin. Matkalla oli mukana voimassaolevan tuomarilisenssin haltijoita, ja tuoreet kilpailusäännöt käytiin läpi siinäkin hengessä, että venäläisiä ystäviä kutsuttiin samalla osallistumaan suomalaisten kilpailuihin.
Ammattimies opettamassa

Venäjän maajoukkueen Viktor Semenov esittelee Ouchi-gari -heiton 
tehokkaan horjutuksen ja onnistuneen suorituksen.
Matkan ehdoton huippukohta olivat kuitenkin useissa kansainvälisissä arvokisoissa palkitun venäläisen mestarijudoka Viktor Semenovin vetämät kahdet harjoitukset lauantaina. Opetusta seuratessa oli helppo todeta jälleen kerran se, miten helpolta vaikeatkin judotekniikat näyttävät, kun ammattimies niitä esittelee.  Semenovin  nimikirjoitus judopassissa oli samalla arvokas muisto leirille osallistuneille nuorille harrastajille.

Vierailun isäntänä toimi erittäin ansiokkaasti Karjalan tasavallan urheilu- ja nuorisokulttuuriasioiden varaministeri Maxim Antipov. Matka järjestettiin osana Itä-Suomen liikuntaopiston hallinnoimaa Cross-Border Move For Health -projektia. Pohjois-Karjalaan ja Karjalan tasavaltaan kohdistuvan projektin tavoitteita ovat mm. tiedon jakaminen, asiantuntijoiden verkostoituminen ja kohderyhmien osaamisen vahvistaminen.

Varaministeri Maxim Antipov (toinen vasemmalta) huomioi loppu-
juhlallisuuksissa erityisesti Varkauden Yama-Arashin Petteri Tolvasen (4. kyu),
 joka täytti matkan aikana 50 vuotta. Petteri oli lähtenyt ulkomaille pakoon 
syntymäpäiviä. Kuvassa myös matkaisäntä Raimo Pöysti (vasemmalla) ja 
matkaemäntä Sini Hukka (toinen oikealta).
- Olimme jo aikaisemmin pohtineet itäsuomalaisten judoseurojen yhteistä ulkomaanleiriä, kun kuulimme tästä projektista, kertoo matkaisäntänä toiminut Raimo Pöysti (2. kyu) Varkauden judoseura Yama-Arashista.

- Asiat etenivät toivomallamme tavalla, ja alunperin kolmepäiväiseksi suunniteltu matka muuttui neljäpäiväiseksi, ja linja-autojakin lähti matkalle lopulta yhden sijasta kaksi.

Matkaa rahoitettiin myös Suomen Judoliiton entisen aluejärjestön, Itä-Judon, varoista. Erityinen tarkoitus oli tarjota kansainvälinen leiri sellaisille nuorille judoharrastajille, joilla ei taloudellisista syistä muutoin ole mahdollisuutta osallistua huippuleireille. Esimerkiksi (vanhempien) työttömyyshän on alueella suurta.

- Mielestäni matkan muutkin tavoitteet ylitettiin reilusti, Pöysti jatkaa.

- Suomalaisnuoret oppivat matkalla paljon ryhmähengestä - ketään ei jätetty porukan ulkopuolelle. Myöskin suomalaisten ja venäläisten lasten ja nuorten keskinäinen yhteishenki oli hyvä; kielimuurit ylittäen harjoiteltiin reippaasti yhdessä. Tämän vuoksi tulevaisuuteen on helppo suunnitella lisää yhteistyötä - uusi matka onkin jo suunnitteilla.

Matkan suomalaiset yhteiskuvassa, mukana tosin myös venäläisiä kavereita.
Rajat ylittävä työ judon parissa ei ole Itä-Suomen alueella ollenkaan uusi ajatus, vaan sillä on pitkät perinteet.

- Esimerkiksi Kiteen judoseura Kippon on tehnyt Sortavalan judoseuran kanssa vahvaa yhteistyötä jo 25 vuoden ajan, kertoo seuraveteraani Terho Hukka (4. dan).

- Pyrimme käymään toistemme luonna harjoituksissa säännöllisesti
noin kerran kuukaudessa.


Mukana oli harrastajia seuraavista suomalaisista seuroista:

- Joen Yawara ry, Joensuu
- Kippon ry, Kitee ja Tohmajärvi
- Kuopion Judokerho Tomodachi ry
- Lappeenrannan judoseura Kamiza ry
- Lieksan Jigoku ry
- Mikkelin Judo ry
- Yama-Arashi ry, Varkaus




260 000 asukkaan Petroskoi on kansainvälinen yliopistokaupunki. Kaupunkitaajaman historian katsotaan alkaneen vuodesta 1703, kun Pietari Suuren mukaan nimetty rauta- ja tykkitehdas perustettiin Lohijoen suulle. Kaupungin venäjänkielinen nimi tuleekin tämän tehtaan mukaan, Petrozavodsk eli Pietarintehdas.

 

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ylämaalla pidettiin asukastilaisuus

Menossa on avauspuheenvuoro Ylämaan alueraadin uuden puheenjohtajan Erkki Mäkisen pitämänä. Kameraan katsova mies on Lappeenrannan kaupungininsinööri Pasi Leimi ja hänen vieressään istuu Eksoten koordinaattori Marika Wikström-Koikkalainen. Rivin päässä Lappeenrannan asukasyhteyshenkilö Pia Haakana.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Ikä ei paina Ylämaan VPK:n toimintaa

Ylämaan vapaapalokunta vietti 100-vuotisjuhliaan joulukuussa 2012. Sen jälkeen toiminta on jatkunut entisellään; säännölliset harjoitukset pidetään joka maanantai, ja niiden lisäksi hoidetaan alueelle osuvat hälytykset. Hälytysosastoon kuuluu tällä hetkellä 13 henkilöä, joka ei ole suuri määrä, mutta riittävä.

- Sama tilannehan on kaikkien pienten paikkakuntien vapaapalokunnissa, kertoo Ylämaan VPK:n päällikkö Jussi Kiero.

- Lisää porukkaa olisi hyvä saada. Jos hälytyksiä sattuu keskellä arkipäiviä, on niihin vastaaminen ehkä hieman vaikeaa, koska niin monet ovat silloin töissä. Mutta hyvin me olemme tässä pärjänneet, lisäapuakin saadaan tarvittaessa esimerkiksi Lappeenrannan tai Miehikkälän suunnasta.

Viime vuonna VPK:lla oli 37 ensivaste- ja 14 pelastustehtävää. Tämä vuosi on alkanut varsin rauhallisesti, mutta jonain vuonna on ollut jopa 80 hälytystä.

- Mielestäni suurin muutos hälytysten osalta on maastopalojen väheneminen, Kiero pohtii.

- Luulisin, että suurin syy tähän on se, että yhä harvemmat kulottavat nurmikoitaan polttamalla. Tietoisuus sen vaarallisuudesta on siis toivottavasti tavoittanut ihmiset.

- Tänä vuonna meitä on eniten työllistänyt Vilajoen öljyntorjunta.

Ylämaan VPK toimii omissa tiloissaan, jotka remontoitiin 2000-luvun taitteessa tielaitoksen vanhalle varikolle. Tilat ovat hyvät ja kalusto ajanmukaista.

- Ensivasteauto saisi tosin huonojen kelien aikaan olla neliveto, Jussi Kiero toteaa.

Harjoitusryhmiä on kaksi: 7-12-vuotiaista koostuva junioriryhmä ja aikuiset, jotka tällä hetkellä ovat noin 30-50-vuotiaita.

- Mitään yläikärajaa ei aseteta, vaan kaikki hyvästä harrastuksesta kiinnostuneita ovat tervetulleita mukaan milloin vain, kertoo nuorempi sammutusmies Jaana Hietasara.

- Jos oma kunto huolettaa, niin siinähän se kunto kasvaa samalla!

Hietasara on harrastanut VPK-toimintaa noin kaksi vuotta, mutta haaveillut siitä jo paljon kauemmin.

- Kun lapseni sitten alkoivat olla sillä tavalla sopivan ikäisiä, että itselleni avautui mahdollisuus aloittaa oma harrastus, lähdin mukaan toimintaan. Ja hyvin olen viihtynyt!





tiistai 1. huhtikuuta 2014

Sähköinen sukupolvenvaihdos

Sähköpalvelu Tilli&Hakulisen huoltoautot ovat tuttu näky eri puolella Etelä-Karjalaa. Asko Hakulinen, Aulis Hakulinen ja Jorma Tilli perustivat yrityksen vuonna 1985, jonka jälkeen toiminta on kasvanut siten, että nykyisin yritys työllistää jo yhdeksän henkilöä.

- Alku oli aika vaatimaton, kertoo Asko Hakulinen.

- Ensimmäinen ostos oli puhelinvastaaja. Asensimme sen veljeni asuntoon, ja niin oli firma toiminnassa!

Vaikka yritys palveleekin sähköasennusasioissa monipuolisesti, yrityksen erityiseksi osaamisalueeksi ovat nousseet maatalot, PK-yritykset ja julkinen sektori.

- Olemme pitäneet periaatteenamme, että meidät tavoittaa aina, vaikkei meillä varsinaista päivystyspuhelinta olekaan, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Sari Suonio.

- Toinen periaate on se, että palvelemme kaikissa sähköön liittyvissä asioissa. Ja jos jotain emme sitten itse osaakaan, niin etsimme käsiimme sen, joka osaa.

Asko Hakulisen tytär Suonio, 30, ja yrityksen pitkäaikaisin työntekijä Sauli Kajander, 45, ostavat lähivuosina yrityksen kokonaan itselleen. Sukupolvenvaihdosprosessi alkoi jo pari vuotta sitten, kun he ostivat itselleen yrityksestä enemmistön; vanhat yhtiömiehet jäivät vähemmistöosakkaiksi.

- Tämä siirtymävaihe on ollut hyvä tapa oppia talon tavoille, Suonio kertoo.

- Vaikka olenkin elänyt koko elämäni tämän yrityksen lähipiirissä, on oppimista silti ollut paljon. Voin kuvitella, miten vaikeaa olisi lähteä ostamaan toimiva yritys ilman tällaista apua!

- Voin myös ihan rehellisesti todeta, ettei minua ole tähän kukaan pakottanut. Vaikka opiskelinkin sähköpuolella, ei vielä opiskeluaikana ollut ollenkaan selvää, että joskus jatkaisin tässä yrityksessä ja vielä yrittäjänä. Mutta kun nyt tähän olen päätynyt, niin en ainakaan vielä kadu yhtään.

Tulevaisuudensuunnitelmissa on jatkaa yrityksen toimintaa entiseen malliin. Vanhat osakkaatkin jatkavat työskentelyä toistaiseksi osa-aikaisesti, ja tarvittaessa heitä täydentämään palkataan uutta työvoimaa.  Hyvät työntekijät ovat muutenkin olleet yrityksen vahvuus; pitkät työsuhteet kertovat siitä, että tätä on myös osattu arvostaa.

- Meillä vanhoilla osakkailla on tarkoitus pitää puhelinnumerot toiminnassa ja jatkaa työskentelyä entiseen malliin vielä senkin jälkeen, kun luovumme lopustakin osuudestamme, lupaa Asko Hakulinen.

- Eiköhän teidät silloin päästetä jo eläkkeelle, naurahtaa siihen puolestaan Sari Suonio.

- Kiireapua toki saattaa joskus tarvita. Mutta onhan sekin pidettävä mielessä, että sähköasentajan työ on fyysisesti rankkaa.


Asko Hakulinen lupaa, että vanhat yhtiömiehet jatkavat lopullisenkin sukupolvenvaihdoksen jälkeen työntekoa entiseen malliin. "Minä kylläkin jo sanoin, että teidät laitetaan silloin eläkkeelle," nauraa Sari Suonio. Vieressä myhäilee Sauli Kajander.