lauantai 6. joulukuuta 2014

Ylämaalla juhlittiin itsenäisyyspäivää

Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin Ylämaan kirkossa 6.12.2014. Tilaisuuden aluksi huomioitiin erityisesti järjestöaktiivi Paula Penttilää. Juhlan avajaissanat lausui Ylämaan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Marja Hovi, joka lupasi, että juhlia järjestetään tulevinakin vuosina niin kauan, kun Ylämaalla sotaveteraaneja vielä on.

Prikaatikenraali Antti Lankinen
Juhlapuheen piti prikaatikenraali evp. Antti Lankinen. Hän kertoi Etelä-Karjalan olleen hänelle aina tärkeä maakunta, ja muisteli kokemuksiaan Ylämaalla jo varusmiesaikoina.

Lankinen pohti itsenäisyyspäivän merkitystä meille suomalaisille. Hän kertoi kerran jopa vaarantaneensa oman sotilasuransa itsenäisyyspäivän takia rauhanturvaajana ollessaan. Yksikön puolalainen komentaja oli säästämismielessä vähentänyt mitaliparaatien lukumäärää, ja yksi säästökohteista oli suomalaisten itsenäisyyspäivän juhla. Vasta, kun komentaja huomasi kiinnittää huomiota siihen, että suomalaiset puhuivat itsenäisyyspäivästä - ei kansallispäivästä, jollainen monilla muilla kansallisuuksilla on - hän ymmärsi päivän merkityksen suomalaisille.

- Annoin komentajalle oppitunnin Suomen historiasta ensin 600 vuotta osana Ruotsia ja sitten 100 vuotta osana Venäjää ennen kuin itsenäisyys saatiin. Kerroin talvi- ja jatkosodasta, joilla itsenäisyys yritettiin meiltä viedä; raskaista henkilötappioista, alueluovutuksista ja evakoiden asuttamisesta. Selitin, että itsenäisyydellä on meille suomalaisille valtavan suuri merkitys, ja että juhlimme sitä aina riippumatta siitä, missä päin maailmaa olemme, Lankinen kertoi.

Lankinen rinnasti itsenäisyyden koskemaan laajemminkin itsemääräämisoikeutta. Hän totesi myös, että nykyään suomalaiset syntyvät sellaiseen maailmaan, jossa nämä asiat ovat itsestäänselviä. Jokaisella on vapaus valita itse, millaisia vaatteita käyttää, millaista musiikkia kuuntelee - ja niin edelleen.

Lankinen muisteli myös itsenäisyyteen johtaneita ja sen aikana tapahtuneita ikävempiä muistoja, kuten vuoden 1918 sotaa.

- Vielä minun sukupolvelleni opetettiin koulussa, että tuon sodan nimi oli vapaussota. Nykyisissä oppikirjoissa sitä kutsutaan sisällissodaksi, hän pohti.

- On silti todettava, ettemme vielä sadan vuoden jälkeenkään uskalla katsoa historiaa suoraan silmiin tuon aikakauden tapahtumien osalta.

- Joka tapauksessa, koko "kahtiajakautunut" Suomi nousi vuonna 1939 taistelemaan yhdessä ylivoimaista vihollista vastaan. Talvisota on yksi sotahistorian uljaimpia kertomuksia, ja jopa Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin osasi antaa arvon suomalaisten ponnisteluille.

Nykypäivän maailmantilannetta Lankinen analysoi osittain historian kautta. 1000-vuotinen "rauhan valtakunta" ei ole vieläkään syntynyt. Hän itse ei nähnyt aihetta pelkoon, mutta muistutti omien puolustusvoimien ja niiden toimintakyvyn merkityksestä.

- Paitsi, että yleinen asevelvollisuus on kustannustehokkain ratkaisu, se ehkä hieman yllättäen muodostaa myös uskottavimman puolustuksen, Lankinen totesi.

Itsenäisyyspäivän juhlassa musiikkiesityksiä tarjosivat eläkeläisten kuoro Seppo P. Peräkylän johdolla, sekä Martti Kälviäinen tenorisaksofonilla ja Johanna Sientola harmonikalla.



Itsenäisyyspäivänä palkitut veteraaniaktiivit


Kultainen ansiomerkki:

Unto Häkämies, Gunnar Salmi, Olavi Outinen, Pauli Kaukiainen, Sulo Hovi, Olavi Hovi, Kaarlo Kauvo, Onni Husu, Milja Koskinen, Sirkka Hietamies, Anna Pukki, Helli Salmi, Mirja Karjalainen, Raimo Väkevä, Lassi Autio, Pertti Väkevä, Seppo P. Peräkylä, Paula Penttilä ja Pekka Peräkylä (joka oli saanut oman merkkinsä jo aluekokouksessa, ja itsenäisyyspäivänä jakoi nämä muut huomionosoitukset)

Hopeinen ansiomerkki:

Matti Lyijynen, Seppo Koivunen ja Päivi Leino

Työntukemismitalit:

Lion club ylämaa, Eläkeläisten lauluryhmä, Helena Häkämies ja Antti Vanhanen

Standaardit: Lappeenrannan kaupunki, Lappeen seurakunta, Ylämaan kotiseutuyhdistys, Kaakkois-Suomen rajavartiolaitos, Taksi Helena Laapas, Ylämaan kirkonkylän koulu, Miehikkälän apteekki (Ylämaa), Hautaus ja kukkakauppa Tolvanen, Ylämaan martat, Eläkeliiton Ylämaan yhdistys, Säkkijärvi-lehti

Muut huomiot: Helvi ja Jaakko Tilli, Yrjö Hovi, Matias Jokimies, Unto Korpela, Taimi Mättö, Antti Lankinen, Eero Palomäki ja Harri Hämäläinen

torstai 27. marraskuuta 2014

Ylämaan päiväkodilla norppa-aiheinen näyttely

Ylämaan päiväkodin esikoululaiset ja viskarit, eli viisi- ja kuusivuotiaat lapset, järjestivät norppa-aiheisen näyttelyn torstaina 27.11. Näyttelyyn oli koottu syksyn työskentelyn tuloksia.

- Ylämaan päiväkodilla on ollut teematyöskentelyä ennenkin, kertoo päiväkodin johtaja Pirre Inkinen-Tapio.

- Tänä vuonna yritimme ensin aloittaa työskentelyn kivi-teemalla. Kun se ei oikein innostanut lapsia, kokeilimme vesiteemaa, mutta sekään ei ollut oikein sopiva. Mutta kun keksimme, että siellä vedessä ja kivillä on myös elämää, lapset ottivat teeman omakseen ja innostuivat yhteiseen työskentelyyn.

- Maailman luonnonsäätiön (WWF) sivuilta löysimme valmista materiaalia, jonka sai sieltä ilmaiseksi ottaa käyttöönsä. Sen avulla olemme etsineet tietoja norpista ja kuuteista, sekä tutustuneet niiden elämään.

Aloite syksyn töiden kokoamisesta näyttelyksi tuli lapsilta itseltään. Lapset kiersivät omien vanhempiensa kansa näyttelyn ja saivat itse esitellä sitä.

Lapset ovat ilmaisseet halunsa tehdä norpille myös talvipesät, joten teeman käsittely jatkunee jonkin verran vielä kevätkaudellakin.


Ylämaan päiväkodin syyskauden työskentelyn teemana on ollut norppa, eli esimerkiksi piirustuksissa ja muovailutöissä on keskitytty norppaan. Lisäksi on laulettu norppa-aiheisia lauluja, äidinkielen harjoituksissa on puhuttu norpista, ja niin edelleen. Työn tuloksista järjestettiin näyttely päiväkodilla 27.11.

Norppayhdyskunta-teos kertoo norppateeman kehityksestä; aluksi teemaksi piti tulla kivi ja sen jälkeen vesi. Lapset eivät kuitenkaan kokeneet näitä teemoja kovin mielekkäiksi, ennen kuin keksittiin, että siellä vedessä ja kivillä voi olla myös elämää.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Koiravaljakolla voi ajaa sulallakin

Arktiset Vetokoirat ry järjesti Ylämaan nuorisotalon maastossa sulan kelin koiravaljakkokilpailut 1.-2.11. Kilpailussa oli yhteensä seitsemän erilaista sarjaa; yhden-, kahden- ja neljän koiran valjakoita, sekä koirajuoksua ja -pyöräilyä. Kilpailun osallistujat tulivat eri puolilta Suomea, kaukaisimmat Kiimingistä asti.

Vaikkei kilpailuun osallistuminen olekaan sidoksissa mihinkään tiettyyn rotuun, yleensä parhaiten pärjäävät siperianhuskyt. Alaskanmalamuutti, grönlanninkoira ja samojedinkoira ovat muita tyypillisiä valjakkokoirarotuja, mutta myös sekarotuisia näkee näissä kilpailuissa. Tyylipisteitä ei jaeta, vaan parhaimmuusjärjestys määritellään puhtaasti kellon antamien tulosten perusteella.

- Toki meillä on säännöt, aika tiukat jopa, kilpailun tuomari Kari Tolkkila kertoo.

- Säännöt määrittelevät tarkasti esimerkiksi kilpailijoiden varustetason ja sen, miten ohitustilanteissa toimitaan. Sääntöjen rikkomisesta voidaan antaa huomautus, varoitus tai jopa hylätä koko suoritus, mutta ainakaan täällä Ylämaalla ei tällaiseen tilanteeseen jouduttu kertaakaan.

Koiravaljakkourheilu nostaa suosiotaan jatkuvasti, ja suomalaiset ovat pärjänneet hyvin jopa maailmanmestaruustasolla. Varsinaisia ammattilaisia ei silti voida katsoa lajin parissa olevan, vaan kilpaileminen on mahdollisista tukijoista huolimatta harrastustoimintaa.

Valjakkourheiluun soveltuvien koirien ominaisuuksia pyritään tutkimaan ja parantamaan jo pennusta lähtien. Sosiaalisuus on erityisen tärkeä ominaisuus, koska ilman sitä koira ei pärjää muiden koirien kanssa, ja ihmistenkin totteleminen hankaloituu.

- Oma mielipiteeni on, että taipumus vetämiseen on koiralle synnynnäistä, Kari Tolkkila toteaa.

- Vetohalukkuus perustuu metsästysviettiin, eikä sitä voi opettaa. Koiran luonteesta riippuu, onko sillä tämä ominaisuus vai ei.


Neljän koiran systeemin voittajat yhteiskuvassa palkintojenjaossa. Kuvan oikeassa reunassa myös kisapäällikkö Pekka Mertala ja päätuomari Kari Tolkkila (reunimmaisena).

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Valtakunnallinen näyttely keräsi kivikuvia ja kameraväkeä Ylämaalle

Näyttely järjestettiin Ylämaa-talolla
Ylämaan Karateseura ry esitteli lajia ja yhdistystä näyttelyn 
avajaisissa. Runsaslukuinen avajaisyleisö piti esitystä 
erinomaisena ja hyvin mielenkiintoisena. 

Kim Mitrunen ja Eetu Nikunen esittelevät lyöntiä ja sen
 torjuntaa, taustalla odottelevat Juho Kaasinen, Kasperi 
Nikunen  ja Maria Kaasinen.
Ylämaa-talolla järjestettiin 18.-26.10. Suomen kameraseurojen liiton valtakunnallinen valokuvanäyttely, jonka teemaksi oli valittu Kivi.

Näyttelyyn tarjottiin Näyttelyyn tarjottiin lähes 1280 teosta noin 150 kuvaajalta. Näyttelyyn hyväksyttiin 263 teosta, 117 kuvaajalta, jotka edustivat 31 eri kameraseuraa eri puolilla Suomea.

Näyttelykuvat valitsi kolmihenkinen tuomaristo, johon kuuluivat eläkeläinen, entinen Suomen Yleisradion kuvaaja Veijo Kantele Saimaan Kameraseurasta, Ylämaan Yrittäjien puheenjohtaja, kiviseppä Hannu Heinonen kivialan edustajana ja Suomen Kameraseurojen Liiton näyttelyvastaava Jukka Kosonen, joka toimii myös lappeenrantalaisen Saimaan kameraseura ry:n puheenjohtajana.

Avajaisviikonloppuna 18.-19.10. Ylämaa-talolla oli virallisten avajaisten lisäksi valokuva-aiheisia luentoja, ja Suomen kameraseurojen liiton sääntömääräinen syyskokous. Kivikylän liikkeitä oli avoinna, samoin myös jalokivimuseoon pääsi tutustumaan poikkeuksellisesti näin syyskaudella. Avajaisissa jaettiin kunniakirjoja, arvonimiä ja palkittiin muutenkin ansioituneita valokuvaajia.

Suomen kameraseurojen liiton uudeksi puheenjohtajaksi 
vuodelle 2015 valittiin Tapio Karjalainen Vihdin 
kameraseurasta.
Näyttelyyn ehti reilun viikon aikana tutustua yli 200 näyttelyvierasta, mukaanlukien kaksi päiväkotiryhmää ja kolme luokka-astetta ylämaalaisia koululaisia.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Hyvinvointi kiinnosti (ainakin) lapsia

Syyskuussa Ylämaa-talolla toteutettiin Lapsiperheen arki -teemalla hyvinvointitapahtuma. Paikalle oli saapunut edustajia Lappeen seurakunnasta, Lappeenrannan maakuntakirjastosta ja Ylämaan kirjastosta, Eksoten oppilashuollosta, kouluterveydestä, neuvolasta ja lapsiperhepalveluista sekä Kelasta. Ylämaa-talon täyttivät iloinen puheensorina ja lasten äänet, kun päiväkodin ja koulun lapset tulivat tutustumaan tapahtumaan.

- Paikalla kävi kaiken kaikkiaan reilut 60 lasta ja kymmenkunta aikuista, kertoi Lappeenrannan kaupungin asukasyhteyshenkilö Pia Haakana.

- Saatavilla oli paljon hyödyllistä tietoa muun muassa lapsen oikeasta ravinnosta, sekä mistä lapsiperhe saa apua arjen pyörittämiseen sitä tarvitessaan.

Ylämaan Marttojen tarjoama omenamehu sekä keksit maistuivat hyvin muun tietotarjonnan ohessa.

Päiväsaikaan tapahtuvat tapahtumat eivät oikein mahdollista ylämaalaisten osanottoa, mikä toki on ymmärrettävää kun ihmiset ovat tuolloin suurin osa töissä.  Tästä johtuen perumme nyt toistaiseksi (vuoden loppuun asti) suunnitellut Ylämaa-talon hyvinvointiteemaiset tapahtumat, Pia Haakana toteaa.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Eräilykerho käynnistyi

Ylämaalla on aloittanut lapsille ja nuorille suunnattu eräkerho. Kerho kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Kerhossa on kolme eri ikäryhmää, joiden kautta toiminnassa on yli 40 lasta ja nuorta. Kerhon toimintaan kuuluu liikkumista luonnossa erilaisten tehtävien muodossa. Kuvassa vanhimman ikäryhmän kerho lähdössä aarteenetsintään ohjaajansa, eräopas ja seikkailu-urheilija Johanna Tuosan johdolla.

Eräilykerhon syyskauden järjestelyistä vastaavat Ylämaan riistanhoitoyhdistys, Ylämaan Pyrkijät ja SPR:n Ylämaan-osasto.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Jatkosodan päättymistä juhlittiin Kosenkodilla

Ylämaan Kosenkodilla järjestettiin 19.9. jatkosodan päättymisen 70-vuotismuistojuhlat. Parituntiseksi venyneen juhlan ohjelma koostui mm. esitelmästä, puheesta ja musiikkiesityksistä. Tilaisuuden juontajana toimi Ylämaa-isäntä Harri Hämäläinen, ja avaussanat lausui Ylämaan Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Marja Hovi.

- Joukossamme on vielä sotaveteraaneja, vaikka heidän lukumääränsä onkin jo käynyt vähiin, Marja Hovi totesi.

- Lisäksi joukossamme on vielä suurempi osa meitä, jotka olemme sodan vaikutukset kokeneet. Jopa täällä Ylämaalla oli ihan konkreettisia aluemenetyksiä, ja pula-aika kosketti kaikkia suomalaisia sodan jälkeen.

Juhlapuheen piti Rakuunakilta ry:n puheenjohtaja Kristian Värri. Hän käsitteli puheessaan paitsi talvi- ja jatkosotien merkitystä Suomen itsenäisyydelle ja suomalaisten mielipiteenvapaudelle, myös historian muistamisen tärkeyttä. Lisäksi hän  pohti arvomaailman muutoksia erityisesti nuorten keskuudessa kuluneen 70 vuoden ajan. Erityisesti oman maan historiaa ja perinteitä on tärkeää vaalia, koska myös nykyhetken ymmärtäminen ja tulevaisuuden arviointi pohjautuvat historian tapahtumiin.

- Ajan saatossa tapahtumat ja niiden merkitykset saattavat laimeta ja jopa unohtua. Onneksi tässä tapauksessa ei ole käynyt näin. Viime sotien tapahtumia ja niiden  merkitystä Suomelle ei ole unohdettu, eikä tulla unohtamaan, Värri totesi.

- Itsenäisyys ja vapaus ovat varmasti jokaisen nuoren ja vähän vanhemmankin mielessä. Valitettavasti siihen ei osaa aina kiinnittää riittävää huomiota, koska se tuntuu niin itsestäänselvältä asialta.
Itsenäisyys ja vapaus tulevat etenkin silloin mieleen, kun luemme tai kuulemme huonoista uutisista maailmalla, kuten Ukrainan-sodasta.

- Monet paikallaolijoista ovat kokeneet vastaavanlaisia kokemuksia kuin esimerkiksi ukrainalaiset, syyrialaiset tai vaikkapa irakilaiset parhaillaan kokevat, myös Värri vielä muistutti.


Esitelmä Narvan marssista

Ylämaan koulun neljäsluokkalaiset laulavat "Sinistä ja valkoista" Liisa Tirrosen johdolla

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kiviaiheinen valokuvanäyttely lokakuussa Ylämaalla

Suomen kameraseurojen liiton valtakunnallinen teemanäyttely järjestetään tänä vuonna Ylämaalla. Näyttelyn teemaksi on valittu Kivi, koska Ylämaa on tunnettu kivipitäjä. Näyttelyyn tarjottiin lähes 1300 teosta yhteensä 150 kuvaajalta. Näyttelyyn hyväksyttiin 263 teosta, 117 kuvaajalta, jotka edustivat 31 eri kameraseuraa eri puolilla Suomea.

Näyttelykuvat valitsi kolmihenkinen tuomaristo, johon kuuluivat eläkeläinen, entinen Suomen Yleisradion kuvaaja Veijo Kantele Saimaan Kameraseurasta, Ylämaan Yrittäjien puheenjohtaja, kiviseppä Hannu Heinonen kivialan edustajana ja Suomen Kameraseurojen Liiton näyttelyvastaava Jukka Kosonen.

- Mielestäni kivi teemana tuntui vaativalta aiheelta. Kuten järjestäjät olivat esittäneet, oli teemaa pyritty käsittelemään laajemmin. Mitään mielikuvituksen tykitystä ei kuitenkaan nähty, arvioi Veijo Kantele.

- Ilahduttavaa oli, että kuvista löytyi myös todellisia helmiä. Oli näkemystä, sommittelutaitoa ja värien hallintaa. Tekniikka oli kohdallaan, kun se nosti kuvan idean esiin ja jäi huomaamattomaksi taustalle. Tuomariston mielikuvan valitsemien oli tasaväkinen kisa. Palkituksi tuli aihe, jossa oli käytetty huumoria ja taidokasta montaasitekniikkaa. Muutoin huumori oli tässä näyttelyssä ehkä hieman kiven takana.

Näyttely on esillä 26.10. saakka. Näyttelyn avajaiset pidetään lauantaina 18.10. klo 16. Sitä ennen on avajaispäivänä luvassa myös valokuvausaiheisia esitelmiä entisessä valtuustosalissa alkaen klo 13. Suomen kameraseurojen liiton  sääntömääräinen syyskokous pidetään sunnuntaina 19.10. myöskin samassa paikassa.

Näyttelyn järjestelyistä on vastannut Lappeenranta International Photographic Society ry yhteistyössä Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen kanssa.

Kivi-näyttelyyn hyväksytyt valokuvat valittiin arvostelutilaisuudessa 7.9. 
Tuomarit Veijo Kantele, Jukka Kosonen ja Hannu Heinonen ovat syystäkin 
 tyytyväisiä suoritukseensa.

Raadin mielikuvaksi valikoitui Turun kamerat ry:n Timo Lähtisen hauskasti 
teemaa kunnioittava ja teknisesti korkeatasoinen, montaasitekniikalla 
 toteutettu Omakuva.

tiistai 5. elokuuta 2014

Ylämaan haudat eriarvoistettiin

Lappeen (=myös Ylämaan) seurakunta jättää 30 sentin kaistaleen nurmea leikkaamatta niiden hautojen edestä, jotka eivät ole sen omassa hoidossa.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Taidetta tanssilavalle

Ylämaan Nutikan lavalla on tehty taidetta. Ylämaalla toimiva Sutikerho maalasi huhti-kesäkuun aikana lavan kahdelle sisäseinälle muutaman vuosisadan takaisia tunnelmia.

- Näillä maisemilla ei ole suoraa sijaintia oikeassa elämässä. Ne on kuitenkin tehty sellaisiksi, että ne voisivat hyvinkin edustaa tätä paikallista maaseutua, kertoo Briitta Timperi, yksi taiteilijoista.

- Nämä ovat sellaisia mielenmaisemia; tältä täällä olisi voinut näyttää. Ja esimerkiksi tuo maitolava on tärkeä osa kokonaisuutta.

 - On näissä silti dokumentaarisempiakin yksityiskohtia, kuten nämä joutsenet. Niiden onnistumiseksi jouduin tarkkailemaan joutsenten mittasuhteita ja liikkumista hyvinkin tarkasti kevään mittaan, täydentää Eija Vainikka.

 Idean tanssilavan koristelemisesta keksi alunperin lavan isäntä Teuvo Hietasara.

- Olin jo aiemmin pohdiskellut asiaa, kun huomasin palvelutalolla Sutikerhon maalaaman seinän. Siitä se idea sitten lähti.

Maalaustyö oli hyvin suuritöinen. Työskentely aloitettiin heti huhtikuussa, kun lämpötila salli maalaamisen. Kaiken kaikkiaan työhön meni aikaa noin 400 tuntia.

- Kun näin jälkikäteen asiaa pohtii, niin vaatihan tämä työ jonkin verran hoksottimia, Briitta Timperi ja Eija Vainikka pohtivat.

 - Seinät eivät ole aivan tasaisia, vaan niissä on joitakin aluksi häiritseväksi koettuja elementtejä, kuten ovi ja ilmanvaihtoluukku. Työn edetessä niille löytyi kuitenkin kuvaan sopivat tehtävät, ja olemmekin hyvin tyytyväisiä tähän lopputulokseen. Ja työhön varatut maalit riittivät hyvin, niitä jäi jopa vähän ylikin.

 - No, onhan täällä vielä seiniäkin jäljellä, Teuvo Hietasara vihjaisee.

 Seinämaalauksien toteuttamiseen osallistuivat Marjatta Ahola, Eija Vainikka, Taru Turkia, Irja Karvonen, Outi Kiero, Leena Kiero ja Briitta Timperi. Työn ohjaajana toimi Reeta Kuusisto.

Kuvassa Briitta Timperi ja Eija Vainikka oman seinänsä edessä.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Pommi iski Pätärin talomuseoon

- Paikka oli kuin pommin jäljiltä, kuvailee Ylijärven kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Mäkinen näkyä, jonka hän kohtasi Pätärin talomuseolla tiistai-iltana viime viikolla.

Salamaniskun jälkeen tutkijatkin ovat soitelleet Mäkiselle ja ihmetelleet sitä valtavaa voimaa, jolla salama iski museoympäristöön.


Varsinaisesti salama iski museon lähistöllä olleeseen koivuun, josta se jatkoi matkaa naapurissa sijaitsevan Aution tilan pellolle turmellen siellä muun muassa tilan vesihuoltojärjestelmän. Pellolta yksi salaman haara erkani navetan alle. Navetassa salama rikkoi museoesineitä ja sähkökeskuksen, ja jatkui pihapiirin poikki kyntäen puoli metriä syvän ojan maahan upotetun sähkökaapelin kohdalle. Voima oli niin valtava, että turpeet ja mullat lentelivät aittojen katoille, Mäkinen selvittää.



Päästyään talomuseon päärakennuksen nurkalle salama särki muun muassa rakennuksen seiniä ja kaikki ikkunat. Sisällä se paiskoi museoesineet pirstaleiksi ja sikin sokin lattioille. Ennen tuhoa museossa oli noin 2600 luetteloitua esinettä.


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Koulujen päättymistä juhlittiin näyttävästi

Ylämaan koulun vanhempainyhdistys järjesti keskiviikkona 28.5. lämminhenkiset koulunpäättymisjuhlat Nutikan lavalla. Esiintyjinä olivat pääasiassa koulun omat oppilaat, mutta myös mm. Ylämaan VPK kävi paikalla kertomaan nuorisotoiminnastaan ja esittelemään kalustoaan. Sateinen sää oli ehkä hieman verottanut osallistujien lukumäärää, mutta se ei menoa haitannut!

Koulun oppilaiden yhtye Vammaset vompatit esiintyi sekä tapahtuman aluksi että lopuksi. Hienosti mennyt esitys keräsi hurjat kannustushuudot. Uskaltauduttiinpa sen esitysten aikana jopa tanssilattiallekin.

Henry Ropo ja Lasse Kosonen olivat pyytäneet lappeenrantalaisia ystäviään mukaan, ja viiden esittelivät yhdessä judotaitojaan. Yleisölle tuli varmasti selväksi ainakin se, että ensimmäinen ja tärkein asia judoharrastusta aloittaessa on oppia kaatumaan turvallisesti. Varsinkin kokeneiden judoharrastajien Anu Kainulaisen ja Antti Tuunilan esittämät voimalla mätkähtävät heitot aiheuttivat yleisön joukossa kohahduksia - ja siitä huolimatta he molemmat kävelivät lopuksi hymyillen pois tatamilta eli matolta.

Illan muuna ohjelmana nähtiin erilaisia seuraleikkejä ja taidokkaita tanssiesityksiä. Sekä makkara- että kahvibuffettikin olivat koko illan toiminnassa, ja ilmeisesti ihan hyvällä menestyksellä.


Vammaset vompatit

Judonäytös

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ylämaan koululaiset tutustuivat kotiseutuunsa

Ylämaan koulun vanhempainyhdistys järjesti koulun oppilaille tutustumisretken omaan kotiseutuunsa 13.5. Päivän aikana oppilaat tutustuivat salpalinjaan, Pätärin talomuseoon ja spektroliittilouhokseen. Oppaina toimivat Ylämaan matkailuopas Marita Kallio, salpalinjaopas Harri Hämäläinen, Ylijärven kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Mäkinen, useita vuosia museolla oppaana toiminut Leena Nikunen, sekä kivilouhoksen omistaja Martti Kälviäinen.

- Koululaiset oppivat koulussa paljon asioita esimerkiksi historiasta. Vanhempainyhdistys halusi tarjota heille mahdollisuuden tutustua välillä myös omaan lähiympäristöön ja -historiaan, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Hanna Häkämies.

- Päivä oli oikein onnistunut. Edes vesisade ei haitannut yhtään!

Päivän mielenkiintoisimmiksi asioiksi nousivat monenkin mielestä Pätärin talomuseolla esitellyt vanhat rohdot, kuten kuivatut muurahaiset. Myös vanhat työkalut kiinnostivat; lapset osasivat myös kertoa, että heidän vanhemmillaan ja isovanhemmillaankin on vielä samanlaisia kotonaan. Vaikuttavia elämyksiä tarjosivat myös konekiväärin pitäminen kädessä, ja sen seuraaminen, miten helposti kivi lohkeaa.

Koulun osuutena tällä kertaa oli tarjota lounas. Se nautittiin vanhassa kuivurissa.



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Uusi elämysmatkailuyritys Ylämaalle

Ylämaalla aloittaa huhtikuussa jälleen uusi yritys, kun Ylamaa Mystique Oy avaa ovensa vanhalla paloasemalla. Yrityksen tarkoitus on tuottaa elämysmatkoja jalokiven maailmaan, ja se pyrkii samalla tekemään myös spektroliittia tunnetummaksi. Yrityksessä on viisi osakasta, jotka kaikki ovat jo pitkään toimineet yrittäjinä Ylämaalla; Hannu ja Sisko Heinonen, Teuvo ja Tarja Tielinen, sekä Martti Kälviäinen.

- Vai pitäisikö sanoa, että meitä on kolme osakasta... Ei kai vaimoja tarvitse laskea lukuun, Hannu Heinonen naurahtaa.

Aivan uusi yritys ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan sitä on pystytetty huolellisesti jo kolmen vuoden ajan. Yritys sai alkunsa Saimaan ammattikorkeakoulun vetämässä Etelä-Karjalan kiviklusteri-hankkeessa vuonna 2011, jolloin sen palveluita suunniteltiin ja tuotteistettiin, ja yritys myös toimi kesän 2011 ajan Lappeenrannan satamassa hioen samalla toimintaansa jo nykyiseen suuntaan.

Yrityksellä on kolme päätuotetta. Kivilouhoksella voi tutustua kiven louhimiseen, uusissa toimitiloissa entisellä paloasemalla kiviä pääsee hiomaan, ja Ylämaan jalokivikylän tarjoamat palvelut (kuten jalokivimuseo ja ravintola) ovat myös osa kokonaisuutta.

- Yhteistyökumppaneiden kautta pystymme tarjoamaan hyvinkin laajoja paketteja esim. yritysten TYKY-päivien, yhdistysten retkien, leirikoulujen tai vaikkapa polttariporukoiden iloksi, Hannu Heinonen kertoo.

- Kaikki palvelumme on muutenkin tuotteistettu siten, että niistä on helppo koota erilaisia kokonaisuuksia asiakkaiden toiveiden mukaan. Esimerkiksi ruokailut voidaan järjestää useammassakin eri paikassa.

Tulevaisuudesta yrittäjät ovat varovaisen optimistisia.

- Näin alkuvaiheessa yrityksen toimintaa pyöritetään osakkaiden omin voimin, Teuvo Tielinen kertoo.

- Vaikka olisihan se mukavaa, jos yrityksen toiminta laajenisi siten, että se jossain vaiheessa voisi työllistää ulkopuolisiakin.

- Yksi kehittämiskohde on siinä, miten yritys saadaan palvelemaan asiakkaita myös talviaikaan. Ainakin louhoksella on silloin tarvetta jonkinasteiselle kattamiselle, muutenhan se jää lumen alle.

Yritys aloittaa toimintansa Ylämaalla virallisesti lauantaina 26.4. Silloin paloasemalla on avoimet ovet, ja louhoksellekin pääsee tutustumaan.

Hannu ja Sisko Heinonen sekä Teuvo Tielinen vanhan paloaseman remontoiduissa tiloissa.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ylämaalla pidettiin asukastilaisuus

Menossa on avauspuheenvuoro Ylämaan alueraadin uuden puheenjohtajan Erkki Mäkisen pitämänä. Kameraan katsova mies on Lappeenrannan kaupungininsinööri Pasi Leimi ja hänen vieressään istuu Eksoten koordinaattori Marika Wikström-Koikkalainen. Rivin päässä Lappeenrannan asukasyhteyshenkilö Pia Haakana.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Ikä ei paina Ylämaan VPK:n toimintaa

Ylämaan vapaapalokunta vietti 100-vuotisjuhliaan joulukuussa 2012. Sen jälkeen toiminta on jatkunut entisellään; säännölliset harjoitukset pidetään joka maanantai, ja niiden lisäksi hoidetaan alueelle osuvat hälytykset. Hälytysosastoon kuuluu tällä hetkellä 13 henkilöä, joka ei ole suuri määrä, mutta riittävä.

- Sama tilannehan on kaikkien pienten paikkakuntien vapaapalokunnissa, kertoo Ylämaan VPK:n päällikkö Jussi Kiero.

- Lisää porukkaa olisi hyvä saada. Jos hälytyksiä sattuu keskellä arkipäiviä, on niihin vastaaminen ehkä hieman vaikeaa, koska niin monet ovat silloin töissä. Mutta hyvin me olemme tässä pärjänneet, lisäapuakin saadaan tarvittaessa esimerkiksi Lappeenrannan tai Miehikkälän suunnasta.

Viime vuonna VPK:lla oli 37 ensivaste- ja 14 pelastustehtävää. Tämä vuosi on alkanut varsin rauhallisesti, mutta jonain vuonna on ollut jopa 80 hälytystä.

- Mielestäni suurin muutos hälytysten osalta on maastopalojen väheneminen, Kiero pohtii.

- Luulisin, että suurin syy tähän on se, että yhä harvemmat kulottavat nurmikoitaan polttamalla. Tietoisuus sen vaarallisuudesta on siis toivottavasti tavoittanut ihmiset.

- Tänä vuonna meitä on eniten työllistänyt Vilajoen öljyntorjunta.

Ylämaan VPK toimii omissa tiloissaan, jotka remontoitiin 2000-luvun taitteessa tielaitoksen vanhalle varikolle. Tilat ovat hyvät ja kalusto ajanmukaista.

- Ensivasteauto saisi tosin huonojen kelien aikaan olla neliveto, Jussi Kiero toteaa.

Harjoitusryhmiä on kaksi: 7-12-vuotiaista koostuva junioriryhmä ja aikuiset, jotka tällä hetkellä ovat noin 30-50-vuotiaita.

- Mitään yläikärajaa ei aseteta, vaan kaikki hyvästä harrastuksesta kiinnostuneita ovat tervetulleita mukaan milloin vain, kertoo nuorempi sammutusmies Jaana Hietasara.

- Jos oma kunto huolettaa, niin siinähän se kunto kasvaa samalla!

Hietasara on harrastanut VPK-toimintaa noin kaksi vuotta, mutta haaveillut siitä jo paljon kauemmin.

- Kun lapseni sitten alkoivat olla sillä tavalla sopivan ikäisiä, että itselleni avautui mahdollisuus aloittaa oma harrastus, lähdin mukaan toimintaan. Ja hyvin olen viihtynyt!





tiistai 1. huhtikuuta 2014

Sähköinen sukupolvenvaihdos

Sähköpalvelu Tilli&Hakulisen huoltoautot ovat tuttu näky eri puolella Etelä-Karjalaa. Asko Hakulinen, Aulis Hakulinen ja Jorma Tilli perustivat yrityksen vuonna 1985, jonka jälkeen toiminta on kasvanut siten, että nykyisin yritys työllistää jo yhdeksän henkilöä.

- Alku oli aika vaatimaton, kertoo Asko Hakulinen.

- Ensimmäinen ostos oli puhelinvastaaja. Asensimme sen veljeni asuntoon, ja niin oli firma toiminnassa!

Vaikka yritys palveleekin sähköasennusasioissa monipuolisesti, yrityksen erityiseksi osaamisalueeksi ovat nousseet maatalot, PK-yritykset ja julkinen sektori.

- Olemme pitäneet periaatteenamme, että meidät tavoittaa aina, vaikkei meillä varsinaista päivystyspuhelinta olekaan, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Sari Suonio.

- Toinen periaate on se, että palvelemme kaikissa sähköön liittyvissä asioissa. Ja jos jotain emme sitten itse osaakaan, niin etsimme käsiimme sen, joka osaa.

Asko Hakulisen tytär Suonio, 30, ja yrityksen pitkäaikaisin työntekijä Sauli Kajander, 45, ostavat lähivuosina yrityksen kokonaan itselleen. Sukupolvenvaihdosprosessi alkoi jo pari vuotta sitten, kun he ostivat itselleen yrityksestä enemmistön; vanhat yhtiömiehet jäivät vähemmistöosakkaiksi.

- Tämä siirtymävaihe on ollut hyvä tapa oppia talon tavoille, Suonio kertoo.

- Vaikka olenkin elänyt koko elämäni tämän yrityksen lähipiirissä, on oppimista silti ollut paljon. Voin kuvitella, miten vaikeaa olisi lähteä ostamaan toimiva yritys ilman tällaista apua!

- Voin myös ihan rehellisesti todeta, ettei minua ole tähän kukaan pakottanut. Vaikka opiskelinkin sähköpuolella, ei vielä opiskeluaikana ollut ollenkaan selvää, että joskus jatkaisin tässä yrityksessä ja vielä yrittäjänä. Mutta kun nyt tähän olen päätynyt, niin en ainakaan vielä kadu yhtään.

Tulevaisuudensuunnitelmissa on jatkaa yrityksen toimintaa entiseen malliin. Vanhat osakkaatkin jatkavat työskentelyä toistaiseksi osa-aikaisesti, ja tarvittaessa heitä täydentämään palkataan uutta työvoimaa.  Hyvät työntekijät ovat muutenkin olleet yrityksen vahvuus; pitkät työsuhteet kertovat siitä, että tätä on myös osattu arvostaa.

- Meillä vanhoilla osakkailla on tarkoitus pitää puhelinnumerot toiminnassa ja jatkaa työskentelyä entiseen malliin vielä senkin jälkeen, kun luovumme lopustakin osuudestamme, lupaa Asko Hakulinen.

- Eiköhän teidät silloin päästetä jo eläkkeelle, naurahtaa siihen puolestaan Sari Suonio.

- Kiireapua toki saattaa joskus tarvita. Mutta onhan sekin pidettävä mielessä, että sähköasentajan työ on fyysisesti rankkaa.


Asko Hakulinen lupaa, että vanhat yhtiömiehet jatkavat lopullisenkin sukupolvenvaihdoksen jälkeen työntekoa entiseen malliin. "Minä kylläkin jo sanoin, että teidät laitetaan silloin eläkkeelle," nauraa Sari Suonio. Vieressä myhäilee Sauli Kajander.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ensiapukoulutuksia voi käydä lapsesta asti

Suomen Punaisen Ristin Ylämaan-osasto järjesti hiihtolomaviikon aluksi lapsille suunnatun ensiapukurssin. Kurssin veti ensiavun ja terveystiedon kouluttaja Hanna Häkämies, ja sille osallistui kymmenen 7-11-vuotiasta lasta.

Yhteensä neljä tuntia kestäneen kurssin aikana käytiin läpi sellaisia tilanteita, joihin lapset voivat joutua esimerkiksi kotonaan. Hätänumeroon soittaminen, haavojen sitominen, erilaiset urheiluvammat, kuten nyrjähdykset, ja palovammat olivat tärkeässä osassa opetusta. Mutta myös elvytyksen perusteita ja tajuttoman ihmisen käsittelyä ehdittiin opiskella.

- Eiväthän lapset useinkaan joudu elvytystilanteisiin, mutta mielestäni perusasiat on hyvä oppia jo pienestä pitäen, Hanna Häkämies kertoo.

- Ryhmätyöt ovat olleet tärkeässä osassa kurssia, ja todellisia tilanteita ehdittiin harjoitella varmasti riittävästi. Esimerkiksi hätänumeroon soittamista harjoiteltiin kovasti; hyvin mielenkiintoista oli seurata, että minkä nimisiä henkilöitä hätäkeskukseen milloinkin soitti.

Edellisestä lapsille suunnatusta ensiapukurssista on kulunut jo useampi vuosi. Kurssin järjestäminen juuri hiihtolomaviikolla ei ollut mitään sattumaa.

- Koska kaikilla perheillä ei varmastikaan ole mahdollisuutta järjestää vanhempien lomia samaan aikaan koulujen hiihtoloman kanssa, tarjosi tämä kurssi lapsille tekemistä ainakin yhden päivän osalta, Hanna Häkämies perustelee.

- Kurssin hintaan sisältyi nimittäin myös lounas, hieman samasta syystä. Onpahan perheissä tämäkin huoli pois tämän päivän osalta.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sotaveteraanit siirtymässä perinneaikakauteen

Sotaveteraanijärjestöt valmistautuvat siirtymään uuteen aikakauteen. Koska sotaveteraanien määrä alkaa olla varsin pieni, järjestöt aloittavat vuoteen 2020 kestävän siirtymävaiheen, jonka aikana niiden painopiste siirtyy paikallisten perinteiden vaalimiseen.

- Tietenkään emme unohda oikeita sotaveteraaneja niin kauan, kuin heitä vielä yksikin on joukossamme, muistutti Ylämaan Sotaveteraanien 19.2. Kosenkodilla järjestämässä tilaisuudessa luennoinut Seppo Pesonen Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiiristä.

- Järjestön rakenne tulee kuitenkin vähitellen muuttumaan siten, että paikallisyhdistysten pienentyessä niitä yhdistetään ensin isompiin, ja lopuksi esimerkiksi tänne Etelä-Karjalaan jää vain yksi järjestö.

Perinnejärjestönä toimiminen tarkoittaa sitä, että järjestö kerää talteen tietoa paikallisista juhlista, tavoista, muistomerkeistä, ynnä muusta, ja pyrkii myös ylläpitämään niitä ainakin jossain määrin.

- Tämä tiedon kerääminen ja tallentaminen on kuitenkin aloitettava jo nyt, Seppo Pesonen muistutti.

- Tähän työhön kutsutaan mukaan muitakin, kuin veteraanijärjestöjen edustajia. Tavoitteena on kerätä tietoa mahdollisimman kattavasti, ja luetteloida sitä sitten Internetiin vapaasti kaikkien saataville. Näin saadaan suurin varmuus siitä, että tieto myös säilyy ja että sitä käytetään.

Yleisöpuheenvuoron käyttänyt Ylämaan Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Marja Hovi kertoi, että ainakin Ylämaalla on pidetty kunnia-asiana sitä, että omista perinteistä pidetään kiinni. Tämä on korostunut Lappeenrannan kanssa tehdyn kuntaliitoksen jälkeen.

- Veteraanipäivän tilaisuus on hyvä esimerkki tästä. Ei tulisi mieleemmekään, että sen järjestäminen Ylämaalla lopetettaisiin. Ei ollenkaan kaikilla veteraaneilla ole halua eikä välttämättä mahdollisuuttakaan lähteä juhliin Lappeenrantaan.



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Taas uusia harrastajia etsitään karate-harrastuksen pariin

"Hai!" - Asko Hakulinen vastaa kuuluvasti sensein (eli johtavan opettajan), Kim Mitrusen määrittelemän harjoituksen osalta. Se tarkoittaa, että harjoitusten vanhin oppilas on ymmärtänyt, mitä opettaja haluaa oppilaiden harjoittelevan.

Karateharjoitus on paljon muutakin kuin itsepuolustustaitojen opettelua. Harjoitukset alkavat huolellisella lämmittelyllä, koska lämpimät lihakset ehkäisevät erilaisten urheiluvammojen syntyä. Perusliikkeitä harjoitellaan heti peruskurssilla, mutta koko ajan myös korkeammilla vyöarvoilla, koska ne luovat perustaa koko lajille. Sama koskee kataa, eli määrättyjen liikkeiden sarjoja.

- Ilman kataa karatesta riisuttaisiin pois lähes kaikki, analysoi Ylämaan karateseuran puheenjohtaja-sensei Kim Mitrunen.

- Vaikka nämä ennaltamäärättyjen liikkeiden kokonaisuudet ehkä välillä tuntuvatkin vähän työläiltä, ne kuitenkin muodostavat pohjan koko lajin harrastamiselle.

Kim Mitrunen tietänee, mistä puhuu. Hän on nimittäin tuonut koko Shorin-ryu seibukan-karaten tyylisuunnan Suomeen. Tämä tyylisuunta perustuu perinteiseen okinawalaiseen Karateen, jonka pohjalta muut tyylisuunnat ovat myöhemmin kehittyneet. Tyylissä painotetaan vartalon luontaisia liikeratoja ja asentoja, ja sen vuoksi esim. loukkaantumisriski on pienempi kuin vaikkapa salibandyssa tai jalkapallossa.

Verrattuna muihin karaten tyylisuuntiin, Seibukan-karate on ehkä hieman vähemmän kilpailullista ja enemmän tekniikkaa painottavaa. Tästä syystä se sopiikin mainiosti kaikenikäisille ja -kuntoisille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Karaten alkuperäissaarella Okinawalla harjoitellaan helposti jopa 90-vuotiaaksi asti!

Ylämaalla karatea harjoitellaan kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

- Jos tämä nuorisotalon harjoitusvuoro meiltä viedään, niin luulen harjoitusolosuhteiden heikentyvän selvästi, Kim Mitrunen toteaa.

- Koululla voisi tietysti harjoitella, mutta siellä salivuoroilla on ihan toisenlainen hintalappu. Kyllä se olisi kuolinisku näin pienelle seuralle.

Yksi Ylämaan karateseuran nuorimpia jäseniä on 13-vuotias Kasperi Nikunen. Hän aloitti tämän harrastuksen parissa syksyllä 2012, koska halusi kokeilla lajia.

- Aluksi monet harjoituksista jopa hieman ärsyttivät. Mutta sen jälkeen, kun suoritin keltaisen vyön keväällä 2013, on mielipiteeni muuttunut. Tällä hetkellä harjoitusmotivaatio on kova, ja jos fysiikka vain kestää, aion harjoitella lajia peräti mustaan vyöhön asti.

Ylämaan karateseuran järjestämä peruskurssi alkaa torstaina 13.2. klo 18.30 Ylämaan nuorisotalolla. Mukaan tarvitaan verkkarit tms. sisäliikuntavälineet, ja kurssin hintana on 40 euroa. Kurssi tähtää keltaisen vyön suorittamiseen vielä tämän kevään aikana. Ikärajaksi on määrätty vähintään 12 vuotta.

- Voimme luvata, että näiden harjoitusten jälkeen ei tarvitse jumppaan tai juoksulenkille enää mennä. Takaamme, että joka paikka on kipeänä ja hiki pinnassa harjoitusten jälkeen, virnistelee Asko Hakulinen.

- Kaikenikäisten kannattaa tulla ainakin tutustumaan, kannustaa puolestaan Kasperi Nikunen.

Ylämaan karateseura on perustettu vuonna 1996. Vuosien mittaan voidaan arvioida seuran kouluttaneen jopa 1000 henkilöä karaten saloihin - ja vähintäänkin useita satoja. Entisen Ylämaan kunnan koon huomioonottaen se on sangen kunnioitettava lukema!

Kim Mitrunen näyttää, miten itsepuolustussuoritus tulee tehdä. "Hai," vastaa harjoitusten vanhin oppilas Asko Hakulinen. Mallisuorituksen vastaanottaa sinisen vyön karateka Eetu Nikunen.

torstai 9. tammikuuta 2014

Eksote ja Lappeenranta vierailivat Ylämaan alueraadissa.

Kuvassa Eksoten Marja Kosonen (perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja) sekä Tuula Karhula (terveys- ja vanhustenpalvelujen johtaja) Ylämaa-talolla.